Ensimmäinen tapaaminen

Ekaa kertaa kun näin Freyan, hän tuli iloisesti minun ja äidin luokse. Annettiin hänelle itsetekemä herkku ja vaikeaa on arvata söikö herkun vai ei? Labradorinnoutaja kun on kyseessä.  Freyan ensimmäinen päivä oli aika stressaavaa ja oli myös meidänkin, koska piti hoitaa terveyspaperit kuntoon, että saataisiin koira rajan yli. Autossa istui kiltisti sylissä ja voisin, jopa sanoa, että ei lähtenytkään sylistä. Muutenkin se päivä oli aika kiireinen ja jopa ehdittiin onneksi junaan.

Junaan kun päästiin ja saatiin tavarat laitettua paikoilleen, Freya näki itsensä peilistä ja alkoi miehekkäästi, mutta kuitenkin pentumaisella äänellä haukkumaan. Hän ei varmaan oikein ymmärtänyt miksi sen peilikuva liikkui hänen mukana. Noh onneksi se ei kestänyt kuitenkaan kauhean kauan ja aika nopeasti lopetti haukkumisen, mutta kuitenkin näykkäsi itseään. Onneksi on viisas pentu ja tajusi, että hetkinen peilin kautta voi vakoilla ihmisen touhuja. Viereisestä huoneesta tuli pari miestä katsomaan pentua ja kaikki vaan ihaili, että kuinka ihana hän on.

Sitten kun alettiin syömään niin tajuttiin, että Freyalla ei ole mitään talon tapoja ja alkoi pomppimaan pöytää vasten ja meitä. Noh tietenkin heti alkoi siinä sen koulutus, että ei tekisi niin, koska meillä ei ole sellainen käytös sallittua. Onneksi kuitenkaan koira ei ole mahdoton tapaus. Meidän ruokailun jälkeen olikin jo koiran ruokailu hetki. Freya söi ahneesti ja silleen ovat labbikset yleensä syöneetkin. Ainakin se tykkäsi kovasti omenasta, jonka annoin sitten myöhemmin kun oltiin syöty. Miksi en antanut sen aikana niin moni koiran omistaja varmaan tietää, että ei saa antaa pöydästä mitään kun itse syöt, koska koira ei opi antamaan ihmisten rauhassa syödä ja tulee kerjäämään.

Junamatka meillä sujui muutenkin ihan hyvin, toki uskon, että Freya oli stressissä ja shokissa koko asiasta, että ei ollut ihan mahdoton tapaus ja nukkui hyvin yöllä, vaikka piti jossain vaiheessa viedä se ulos ja onneksi Moskovan kohdalla juna teki 15 minuutin pysähdyksen, jonka takia käytiin ulkona tekemässä asioita. Loppu yön sitten nukuttiin.

Aamulla kun tultiin perille junalla Pietariin niin iskä oli meitä vastassa laiturissa, jossa neiti sai kanssa moikata ja tutustua. Autossa taas Freya nukkui. Käytiin perhekavereille näyttämässä pentu ja siinä hämmennyin Freyan reagointiin koiraan. Kauhean isottelu, mutta kun toinen koira (joka oli labbis kanssa) niin tuli luokse niin piti mennä minun taakse piiloon ja ei kauheasti isoteltu siinä. Varmaan Freya tunsi olevansa epävarma, koska muhun ja äitiin oli tutustunut vasta noin 24 tuntia sitten.